Kun happi ei tunnu riittävän

 

Hengityksen voidaan ajatella olevan ihmisen sisäinen peili. Hengitys on herkkä ja viestii elimistön tilasta ja toiminnasta monella tavalla. Jokainen meistä on kokenut tilanteen, kun hengitys on hetkeksi pysähtynyt; keskityit oikein tiiviisti, jännitit, säikähdit tai koit kipua.

Yleisesti hengityksen päätehtävinä voidaan pitää kaasujenvaihtoa sekä nesteiden kuljetusta, elintoimintojen ylläpitoa sekä kudosrakenteiden liikettä ja stabiliteettia. Tämän kaiken lisäksi hengitys peilaa kehon sisäistä tasapainoa, ollen linkki tietoisuuden ja kehon toimintojen välillä. Skannaamme jatkuvasti ympäristöämme ja keho-mieli muodostaa tilanteesta arvion tietoisuuden ulkopuolella. Reagoimme sen mukaisesti, koemmeko ympäristön turvalliseksi vai turvattomaksi, onko meillä olemassa oleva tuttu ja opittu tapa reagoida vai onko tilanne meille täysin uusi vailla toimintamallia [14, 19].

”Ensin tulee tunne, etten saa happea. Joudun haukkomaan henkeä ja tuntuu, ettei mikään happi tässä maailmassa riitä. Sen jälkeen alkaa huimata ja sydän lähtee laukalle. Olin ensin ihan varma, että nyt sain sydänkohtauksen, kun sormetkin puutuivat. Iltaisin vatsaa turvottaa ihan kamalasti.”

 

 Toiminnallinen hengityshäiriö on yleinen ja monimuotoinen vaiva, minkä tunnistamiseen voi kulua useita vuosia

Toiminnallinen hengityshäiriö (Breathing Pattern Disorder, BPD) ja sen eri muodot ovat hyvin yleisiä. Näitä ovat muun muassa hyperventilaatio, toiminnallinen äänihuulisalpaus (VCD) sekä dynaaminen hyperinflaatio [4,8,9]. Harvoin asiakas tiedostaa itse kärsivänsä toiminnallisesta häiriöstä. Toiminnallinen hengityshäiriö kuvaa hengityksen epätasapainoa. Tutkimuksissa hengityksen epätasapainon on havaittu olevan naisilla seitsemän kertaa yleisempää kuin miehillä. Esimerkiksi kuukautiskierron lopulla tapahtuva progesteronitason muutos altistaa hyperventilaatiolle. Hengityksen muutokset voivat myös aiheutua useista eri tekijöistä, kuten biokemiallisten muutosten vuoksi esimerkiksi allergian tai infektion jälkitilana. Myös munuaisen vajaatoiminnalla on todettu olevan yhteys kehon hiilidioksiditason laskuun [8]. Epätasapainoisesta hengityksestä voidaan puhua, kun hengityksen rytmi ja syvyys tai hengitystapa ovat liiallisia tai muuten epätasapainossa sen hetkiseen metaboliaan nähden [1,4,8,9]. Toisin sanoen hengitys ei vastaa kehon aineenvaihdunnallista tilaa. Yleisin konkreettinen muutos on lepotilassa aktivoituva suuhengitys.

”En oikein osaa sanoa, mikä on sellainen ensimmäinen tuntemus. Joskus tuntuu, että norsu istuisi rintakehän päällä, enkä saa vedettyä tarpeeksi happea sisään. Siitä tulee semmonen kierre…Sen jälkeen alkaa kurkunpäästä ahdistaa ja kuulua kamala vinkuminen. Tähän ei avaavalla lääkkeellä ole mitään vaikutusta.”

 

Kun mikään happi maailmassa ei tunnu riittävän

Hyperventilaatio on yleinen toiminnallisen hengityshäiriön muoto, jolloin hengitys on liiallista sen hetkiseen tilanteeseen nähden. Toiminnallisen hengityshäiriön yhteydessä asiakas kuvaa usein hyvin laajalti ilmenevän oirekuvan, jonka yhteinen nimittäjä on autonominen hermosto. Oireet voivat olla osittain astman kaltaisia oireita, kuten hengenahdistuksen tunteet tai tihentynyt ja syventynyt hengitys, mutta lisäksi voi ilmaantua tunnetta kyvyttömyydestä hengittää syvään, raajojen pistelyä tai puutuneisuutta, huimausta, näön hämärtymistä, ahdistuneisuuden tunteita, refluksia tai erilaisia suolisto-oireita. Astmasta poiketen toiminnallisen häiriön oireet eivät painotu uloshengitykseen. Oirekuva on hyvin moninainen ja perustuu autonomisen hermoston aikaansaamiin reaktioihin [4,8,9,11].

Yksinkertaistettuna hyperventilaatiossa veren happipitoisuus voi olla lähellä 100%, mutta CO₂ -pitoisuus laskee. Junan tavaravaunut ovat täynnä, mutta purkajat puuttuvat. Happi jää punasolun vangiksi, eikä ole kudosten käytettävissä (Bohrin efekti). Kudokset alkavat kärsiä hapenpuutteesta ja aivorungossa oleva hengityskeskus toimii tämän viestin mukaan lisäten hengitystiheyttä ja -syvyyttä. Veren CO₂ -pitoisuus laskee entisestään ja pH nousee. Elimistö muuttuu hieman emäksiseksi, mistä esimerkiksi hermokudos ei piittaa yhtään. Edellytykset oirekirjon monimuotoisuudelle ovat valmiit [9, 14].

”En oikeastaan tunne mitään. Ainoa oire on… tiedätkö semmonen hölmö ja kevyt olo päässä ja sitten maailma alkaa keinua. Usein tätä tapahtuu esimerkiksi jossain, missä on paljon ihmisiä. Tai ruuhkabussi. Se on varmasti se pahin paikka. Ei mulla varsinaisesti henkeä ahdista, mutta haukottelen kyllä koko ajan. Ja sit tää sormien jäykkyys on lähes aina läsnä. Ne on myös kylmät koko ajan.”

 

Harvoin voidaan nimetä yksi aiheuttaja

Toiminnallisessa hengityshäiriössä kyse on aina yksilöllisesti fysiologisten, biomekaanisten sekä psykososiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, eikä hengitystä voida erottaa omaksi kokonaisuudekseen. [9] On hyvä muistaa, että oireet voivat olla näkyviä, kuten paniikkihäiriö -tyyppinen reaktio, mutta myös täysin piileviä, ei-ulospäin havaittavia muutoksia. Toiminnalliset oireet ilmenevät, kun elimistön kyky vastata sisäisiin tai ulkoisiin ärsyketekijöihin ylittyy. Usein syynä voi olla pitkäaikainen stressi tai hyvin korkea kokonaiskuormitus. Myös erilaiset emotionaaliset traumat näkyvät tietoisuuden ulkopuolisina reaktioina ja heijastuvat näin suoraan hengitykseen. Traumatisoituneelle ihmiselle on tyypillistä aktivoida uudelleen tiedostamattaan näitä sensomotorisia reaktioita, jolloin vaikutukset näkyvät erityisesti hengityksessä, sydämen sykevälivaihtelussa sekä kehon orientaatiossa [13,18,19].

 

Urheilijan hengenahdistus, mihin ei lääkityksellä saada vastetta ja suorituskyky romahtaa

Olen havainnut toiminnallisen hengityshäiriön eri muotoja ilmenevän hyvin usein myös urheilijoilla. Lajitaustan takia laajin kokemus liittyy uimareilla ilmeneviin hengityshäiriöihin. Usein urheilijan hengitys häiriintyy, kun hän on pidemmän aikaa joutunut työskentelemään voimakkaasti kehomieltään vastaan. Taustalla voi olla loukkaantumisia, pitkäaikaisia kiputiloja ja hyvin usein merkkejä alipalautuneisuudesta. Vastaavasti pidempiaikaisen kiputilan taustalla voi olla hengitystapaan liittyvät epätasapainotekijät. Yleisiä oireita ovat olkapääkivut, alaselkäkivut, päänsärky tai lantion alueen kipuongelmat. Toiminnallinen äänihuulisalpaus on yleinen erityisesti nuorilla urheilijatytöillä. Sen yhteydessä urheilijan kaulan ja kurkun lihaksisto supistuu sisäänhengityksen aikana, jolloin sisäänhengitys estyy. Sisäänhengityksen aikana kuuluu vinkuvaa ääntä, mikä yleisesti sekoittuu herkästi astmakohtauksen kanssa [9]. Olkapääongelmat ovat hyvin usein tämän tyylisen oireilun liitännäisiä.

 

Huomion vienti kehoon ja hellittäminen luo mahdollisuuden uloshengityksen vapautumiselle. Minkälaisia keinoja sinulla on rauhoittua?

 

Miten voidaan selvittää, onko kyse toiminnallisesta häiriöstä?

Toiminnallisen hengityshäiriön selvittäminen ei aina ole yksiselitteistä. Asiakkaan tapauksessa on huomioitava lääkärin hoitoa vaativien tilojen arviointi ja selvittäminen. Kuitenkaan lääketieteellinen patologia ja toiminnallinen häiriö eivät sulje toisiaan pois. Vastaanotolla toiminnallisen häiriön mahdollisuutta voidaan selvittää monella tavalla. Osteopaatti on kiinnostunut asiakkaan kokonaistilanteesta. Oireselvittelyn apuna voidaan käyttää myös psykofyysisessä fysioterapiassa tuttua tähän tarkoitukseen soveltuvaa Nijmegenin -kyselylomaketta. Hengitystä voidaan seurata reaaliajassa kapnografi- pulssioksimetrin avulla ja nähdä siinä tapahtuvat muutokset. Mittaus on myös hyvä edukatiivinen apuväline oirekuvan ja kehoreaktioiden tunnistamiseen [8].

 

Osteopatian rooli osana kuntoutusta

Osteopaattinen hoito on kokonaisuuden kohtaamista. Toiminnallisten hengityshäiriöiden moninaisuus kohtaa osteopatian filosofian monella tasolla. Osteopaattinen hoito perustuu holistiseen, body-mind-spirit -filosofiaan. Hoidossa ei voida erotella somaattista osaa tai oiretta irralleen muusta kokonaisuudesta. Jokainen elävä kudos on liikkuva, hengittävä ja pyrkii kohti eheää tasapainoa toteuttaakseen alkuperäistä tehtäväänsä [3, 11].

Osteopatian isän A.T. Stillin ”The rule of the artery is supreme” –ajatusta voidaan pitää koko elimistön tasapainotilan filosofisena pohjana, jota on nykytietoisuuden valossa laajennettu huimasti tarkan anatomian ja fysiologian tutkimuksen kehittyessä. Hengitys näyttäytyy elinjärjestelmien toiminnallisena kokonaisuutena ja sen säätelyn taustalla toimivat laaja-alaiset hermostolliset yhteydet. Kiertäjähermo (n. vagus) ja pallean liikehermo (n. phrenicus) ovat muodostaneet toiminnallisia anastomooseja laajalti hengityksen säätelyyn merkityksellisten rakenteiden kesken ja toimivat linkkinä elinjärjestelmien välillä. Aivorungon rytmisiä toimintoja säätelevä keskus (Central Pattern Generator) yhdistää kehosta tulevat viestit muuttaen hengityksen rytmiä ja syvyyttä pallealihaksen, vatsalihasten sekä muiden primaaristen ja sekundaaristen hengityslihasten ja lantionpohjan rytmisen aktivaation kautta [5-6,10,16-17].

 

Hengitys ilmenee koko kehossa

Kehon hengitysliike ilmenee päälaelta varpaisiin ja välittyy aaltomaisena läpi kehon. Hengityksen kannalta merkityksellisiä rakenteita ovat kehon poikittaiset faskiaaliset rakenteet, jotka sikiökehityksellisten vaiheiden kautta jakavat kehon onteloihin. Yleisesti kehon toiminta perustuu näiden onteloiden välisiin painevaihteluihin ja kaikki elimistön toiminnot ohjautuvat suuremman paineen puolelta kohti pienempää painetta. Myös tästä näkökulmasta katsottuna kaikki kehon ontelot ja elimet ovat toiminnallisessa yhteydessä ja yhden alueen toiminnan muuttuessa ovat sen vuoksi alttiita kompensaatioille [2,5,6,8,12]. Tämä faskiaalinen palleajärjestelmä vaikuttaa läpi kehon ja muodostaa hengitystoiminnan vaatiman yhtenäisen verkon, jonka keskiössä on päähengityslihas pallea. Muita tärkeitä rakenteita ovat pikkuaivojen ja takaraivolohkojen väliin aivokalvo duran muodostama pikkuaivoteltta (tentorium cerebelli), rintakehän yläaukeama sekä lantionpohja. Hengitystoiminta muodostuu tämän yhtenäisen verkon synkronisesta ja harmonisesta yhteistyöstä [5,6].

”Mulla on ollut jo pidemmän aikaa hartiat ihan tukossa. Oon käynyt hierojalla viikoittain, mutta oireet palautuu muutamassa päivässä. Työssäni joudun puhumaan paljon ja välillä tuntuu, että taju lähtee ja meen ihan lukkoon… Sit tässä rintakehän alaosassa on kokoajan semmonen tiedätkö ihan vannemainen puristus.”

Tutkimusten mukaan liikuntaelimistön toiminnallinen epätasapaino voi olla toiminnallisen hengityshäiriön syy tai seuraus [4,7-9]. Mahdollisen kuormituslinjojen muutoksen vuoksi hengitykseen osallistuvien aktiivisten lihasten määrä lisääntyy, lisäten apuhengityslihasten käyttöä ja muuttaen palleajärjestelmän tasapainoista toimintaa. Tämä näyttäytyy usein esimerkiksi lantionpohjan toimintahäiriöinä [5,8,9]. Tutkimusten mukaan hengitystapa vaikuttaa laajalti kehon käyttöön. Esimerkiksi nenä- ja suuhengityksen on todettu aktivoivan eri aivoalueita ja pallealihaksen stimulaation on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin toimintoihin sekä limbiseen järjestelmään [6]. Osteopaattisella hoidolla voidaan huomioida vapaaseen hengitykseen vaikuttavien alueiden toimintaa kokonaisuutena tai tarvittaessa spesifimmin. Kehosta voimme havainnoida kudostason muutoksia, jotka vaikuttavat hengitykseen. Vastavuoroisesti havaitut kudostason muutokset voivat olla muuttuneiden hengitystoimintojen seurauksia.

 

Tasapainoa osteopatiasta

Osteopaattisen hoidon monimuotoisuus tukee toiminnallisesta hengityshäiriöstä kärsivää asiakasta. Osteopaattisen hoidon tehtävä on auttaa kehomieltä toiminaan vähemmän itseään vastaan ja tukea kehon eheytymistä ja voimavaroja. Terveyden korostaminen on suuressa roolissa [3]. Hengityksen häiriintyminen on jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllistä. Toiminnallisen häiriön taustalta voidaan havaita autonomisen hermoston epätasapainoon johtavia tekijöitä ja tietoisuuden ulkopuolella tapahtuvia hallitsemattomia reaktioita. Osteopaattisella hoidolla on todettu olevan vaikutusta autonomiseen hermostoon sitä tasapainottavasti. Tutkimuksissa on todettu tietyillä sensitiivisillä, kehoa kuuntelevilla tekniikoilla olevan vaikutusta kehon hermostolliseen ja lihastason tonukseen [15].

Holistinen lähestyminen mahdollistaa hengitykseen vaikuttavien ilmiöiden huomioinnin. Hengityksen häiriintyminen näkyy aina biopsykososiaalisella, fysiologisella, immunologisella sekä anatomisella tasolla. Tästä syystä hoidon tulee vastata kunkin asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja voimavaroja. Hoitoprosessissa korostuvat kehoa kuunteleva ja tasapainottava hoito sekä psykoedukaatio, jonka avulla asiakas voi myös itse vaikuttaa tapatottumuksiin sekä tietoisesti opetella keinoja jännitystason laskuun kokemuksellisen oppimisen myötä. Hellittäminen tavalla tai toisella lienee aina kuntoutumisen keskiössä.

 

Lähteet:

1. Australian Feldenkrais Center. Verkkodokumentti.<http://feldenkrais.com.au/breathing/>
2. Barral, Jean-Pierre 1993. Urogenital Manipulation. Eastland Press, Incorporated.
3. Becker, Rollin. Life in Motion. 3rd Impression 2001. Edited by Rachel E. Brooks, M.D
4. Bradley, Helena – Esformes, Joseph. Breathing Pattern Disorders and Functional Movement. IJSPT 2014, Feb; 9(1): 28-39 <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3924606/>
5. Bordoni Bruno – Zanier Emiliano. Anatomic connections of the diaphragm: influence of respiration on the body system. J Multidiscip Healthc. 2013; 6: 281-291.
6. Bordoni Bruno – Purgol Shahin, Bizzarri Annalisa, Modica Maddalena, Morabito Bruno. The Influence of Breathing on the Central Nervous System. Cureus. 2018 Jun; 10(6): e2724.
7. Chaitow Leon – Gilbert Chris – Bradley Dinah. Multidisciplinary approaches to breathing pattern disorders. Churchill Livingstone. Elsevier 2002.
8. Chaitow Leon – Gilbert Chris – Morrison Dinah. Recognizing and Treating Breathing Disorders. A multidisciplinary approach. Second Edition Churchill Livingstone. Elsevier 2014.
9. Clifton-Smith Tania – Janet Rowley. Breathing pattern disorders and physiotherapy: in-spiration for our profession. Breathing Works Physiotherapy Clinic, Auckland, New Zealand. Physical Therapy Review 2011 vpl. 16. No 1.
10. Garfinkel Sarah N – Manassei Miranda F – Engels Miriam. Interoceptive dimensionsa cross cardiac and respiratory axes. Philosophical Transactions Biological sciences 2016 Nov 19; 371(1708): 20160014
11. Kern, Michael. Wisdom in the body. The craniosacral approach to essential health. Thornsons 2001. Haddington, East Lothian.
12. Kuchera, Michael L. – Kuchera, William A. Osteopathic Considerations in Systemic Dysfunction. Columbus, Ohio: Greyden Press. 1994.
13. Latey Philip. Feelings, muscles and movement. Journal of bodywork and Movement Therapies 1996. 1(1), 44-52
14. McArdle 2010 William D. McArdle – Frank I. Katch – Victor L. Katch. Exercise physiology. 7th Edition. Wolters Kluwer. Lippincott Williams & Wilkins. 2010
15. Miana L, Bastos VH, Machado S, Arias-Carrión O, Nardi AE, Almeida L, Ribeiro P, Machado D, King H, Silva JG. Changes in alpha band activity associated with application of the compression of fourth ventricular (CV-4) osteopathic procedure: a qEEG pilot study. J Bodyw Mov Ther. 2013 Jul; 17(3):291-6. PMID: 23768271.
16. Molkov Yaroslav – Bartholomew J Bacak- Thomas E. Dick-Ilya A. Rybak Control of breathing interacting pontine and pulmonary feedback loops. Front Neural Circuitis. 2013; 7:16. Front Neural Circuits. 2013; 7:16.
17. Molkov Yaroslav – Natalia Shevtsova – Choongseok Park – Alona Ben-Tal – Jeffrey C. Smith – Jonathan E. Rubin – Ilya A. Rybak. Editor Michael Koval. A Closed-Loop model of respiratory system: focus on hypercapnia and Active Expiration. PLoS One. 2014;9(10)
18. Ogden, Pat – Minton, Kekuni – Pain, Clare. Trauma ja Keho, Somatosensorinen psykoterapia. Suom. Immo Pekkarinen. Norton & Company 2006. Kalevaprint Oy 2009.
19. Porges, Stephen – The Polyvagal Theory. Neurophysiological Foundations of emotions attachment, Communication, Self-Regulation. Norton&Company. 2011.